Päätin olla langanostolakossa Tampereen kädentaitomessuille asti ja neuloa kaikkea kivaa varastossa olevista langoista. Tänään ostin yhden kerän 7veikkaa, koska kaveri muuttaa Kiinaan ja tarvitsee ehdottomasti läksiäislahjaksi villasukat ja niihin sopivaa lankaa ei ollut. Mutta tätä ei lasketa, koska ei jää itselle. [tähän kuva itsestä lankakerien ympäröimänä sädekehä pään päällä]

Tänään olin pukeutunut mustaan bambulangasta neulottuun paitaani. Neuloin sen viileitä kesäiltoja varten, mutta jokainen varmaan muistaa vielä kesän. Ei niitä viileitä iltoja sitten ollutkaan. Mikä on tietysti vaan hyvä asia. Jos nyt jotain negatiivista on pakko sanoa, niin bambulangasta neulottu tuote venyy käytössä. Paljon. Ihana paita, mutta ei töihin sopiva. Bambulanka ei toimi myöskään lapsen kaulurissa. Koska se venyy käytössä. [tähän Ennen ja Jälkeen -kuvat paidasta ja Topin kaulurista]

Ilmoittauduin Ravelry-ryhmä Kahelien stash-vaihtoon. Siitä lisää, kun jotain kerrottavaa on. [tähän kuva stashista eli lankavarastosta]

Tänään olin marttakerhossa eli KIPakoiden neuletapaamisessa [hymiö]

tää

toimii

ja

vieläköhän

mä

osaan?

Ei tarvi kalenteria todistamaan syksyn tuloa. Oma pää riittää. Hirveesti pukkaa neuleideoita ja on vaan jotenkin niin innostunut kaikesta. Tää on ohimenevää, I know. Mutta hetken aikaa on vaan niin loistava fiilis :D

Sukat ovat mallia Olga, varressa silmukoita on 12/puikko ja nilkassa ja terässä 10s/puikko. Kantapää on tiimalasi ja kärjessä sädekavennus. Samanlaiset sukat sai Lauri, niissä vaan silmukkamäärät olivat varressa 10s/puikko ja terässä 8s/puikko. Puikkojen koko on edelleen hakusessa, koska puikkomitta on jossain hyvässä tallessa, mutta veikkaan 3,5 mm.

Lankaa jäi vielä sen verran, että serkkuni Annen tytär Katri 1-v saa sukat myös. Lankajemmasta löytyy varmaan sopivaa raitalankaa vihreän kaveriksi.

Vielä pieni sukuselvitys... Tämä alkuperäisten Olga-sukkien tekijä oli isomummuni Olga Pekkarinen eli Syrjälän mummu. Olen siis Olgan tyttären pojan tytär. Seuraava sukkien saaja Katri on  Olgan tyttären pojan tyttären tytär. Kuvassa olevien sukkien saaja Elisa on taas Olgan pojan tyttären tytär. Tulihan tämä nyt kaikille selväksi :D Ja Olga olikin semmoinen tosielämän martta, että neuloi vielä ysikymppisenä sukat koko suvulle.

Olohuoneen jemmasta löytyivät nämä sekalaiset seurakuntalaiset:

Floricaa on paljon, ovat tuossa oikeassa reunassa. Mustaa, punaista ja oranssia on jäänyt yli jo valmistuneista jutuista, ja vihreä ja luonnonvalkea odottavat kai inspiraatiota tai jotain muuta. Seiskaveikkaa oli yllättävän paljon. Vihreää Polkkaa kokonainen kerä ja vajaat mustaa, viininpunaista ja jättiraitaa ja pienemmät nöttöset ainakin vihreää ja violettia. Vasemman reunan neljä vihreää kaunokaista ovat Silketweediä. Niille on ajatus olemassa, tuo määrä ei vaan riitä sen toteuttamiseksi. Vasemmassa yläkulmassa on jotain sekalaisia, mm. Isoveikkaa, Mamboa, jotain alpakkaa, Steppiä, Limboa ym.

Makuuhuoneesssa sängyn alla asustavat omassa muoviboksissaan nämä väriterapeutit:

Kolme kerää Karismaa, kymmenen kerää vihreää Woolia, kolme vihreää Bambua, viisi petroolia Ainoa, kolme turkoosia Kitten Mohairia, n. viisi kerää turkoosia Sisua ja sekalaiset päälle.

Työhuoneessa on vielä paperikassi, jossa majailee muutama kerä:

Vasemman reunan turkoosit kerät ovat Colinetten Ionaa ja olivat jo valmis paita, joka olikin mörvelö ja nyt ne ovat tuossa. Loput ovatkin vironvillaa. Tuo oikean alanurkan virolainen on niiiiin herkku. Vihreää ja violettia samassa langassa, happy happy joy joy!

Itsenäisyyspäiväksi ja Napu ry:n pikkujouluihin valmistui tämä ihanainen Novitan Isoveljestä virkattu hame (kuvassa näkyvä punainen on toisen hameen helmaa). Ohje on Novita-lehdestä (syksy? talvi?) ja melkein ohjeen mukaan tehty. Virkkasin isommalla koukulla (6, kun suositus oli 5), koska virkkauskäsialani on tiukkaa enkä halunnut hameesta mitään peltiä. Yläosan tein ns. tunteella, kun en jaksanut enää seurata ohjetta. Vyötäröllä on kuminauha, ihan vaan pylväiden väliin pujotettu. Hame on nätti päällä ja mukava pitää, mutta vaatii toki alushameen tai vaikka trikoot alleen. Valmistui nopsaan ja pituutta oli helppo säädellä, koska alaosan pitsi virkattiin ensin ylhäältä alas ja sitten yläosan pylväät alhaalta ylös.

Kipakoiden pikkujoulutkin olivat siinä joulun alla, mukavaa oli niinkuin aina Kipakoiden kanssa :) Joulutonttu oli jättänyt läjän lahjoja jaettavaksi ja minun pussukastani löytyi kaksi sydännappia. Sitten alkoikin posti tuoda joulukortteja ja yhden kortin välissä oli terveiset Olivia Orsolta.

Joululahjoiksi neuloin isälle tossut ja veljen tyttöystävälle lapaset. Toisella heistä palelee jalkoja usein, toista palelee usein. Tekniset tiedot ovat onnellisesti unohtuneet, mikä suuresti harmittaa, koska aioin neuloa samanlaiset lapaset itsellenikin. Jotain sentään jäi mieleen. Tossut on Isoveljeä, tiimalasikantapää, sädekavennus kärjessä, tossunsuun reuna virkattu.

Lapaset on neulottu liukuvärjätystä vironvillasta kaksinkertaisena, siksi ovat keskenään eri väriset. Ihan peruslapanen, kiilapeukalo. Huovutin lapasia kevyesti ja vasempaan lapaseen kirjoin omistajan nimikirjaimen M.

Mummut eli minun ja miehen äidit saivat joululahjaksi pieniä ekologisia jalanjälkiä eli kankaiset kauppakassit koristeltuina Topin jalanjäljillä. Ostin valmiit kassit Sinooperista, samoin painovärit.

Että ei muuta kuin kohti seuraavaa joulua *<;)

huoh

Ostin joskus(tm) ihanaista Colinetten Ionaa riittävästi paitaa varten. Marinoin lankaa huolella, eihän siitä mitä sattuu neulota. Joskus(tm) kopioin Modasta aivan mielettömän kauniin paidan ohjeen. Säilöin ohjeen ja ihailin silloin tällöin. Kunnes päätin yhdistää nämä kaksi ihanuutta. Virhe. Mörvelöhän se siinä. Purkuun meni. Harmittaa, mutta toisaalta. Lanka oli niin mukavaa neuloa, että mielelläni neulon toistekin. Ja lanka oli niin kallista, että mielelläni neulon semmoisen paidan, jota oikeasti haluan käyttää. Harmittaa silti.

Nyt on puikoilla pari huivia, villatakki ja villahousut (Topille). Ideoitakin olisi (ja lankoja!), mutta jos jotain valmiksi asti ensin tekisi.

ps. neuloin joululahjoiksi asioita, kuviakin ois, mutta faktat unohdettu...