Nimittäin kateudesta. Olin tässä lähimeneisyydessä kässäopen sijaisena ja sisuksissani heräsi orastava kateuden tunne. Näillä nuorison edustajilla on 2-3 tuntia joka viikko varattuna vain ja ainoastaan käsitöiden tekoon. Tilat, välineet ja opastusta tarjolla. Ynnä ilmainen lounas. Minullekin!

Yhdessä ryhmässä oli kansainvälisen luokan oppilaita, jostka puhuivat sujuvasti ja ihanasti sekaisin suomea ja englantia. Tuskin huomasivat itsekään, milloin kieli vaihtui. Oli ilo kuunnella sujuvaa ulkomaan kielen puhumista, kun oma kielitaito on jotain tankeron ja Väyrys-Paavon tasoa. Hennosti vihersi kateus, kun näitä aidosti kansainvälisiä nuoria kuunteli.

Vaikka peruskoulua välillä parjataankin, ja joskus ihan syystäkin, niin on peruskoulussa paljon hyvääkin. Jokaiselle annetaan mahdollisuus opetella, kokeilla ja tehdä erilaisia asioita. Toiset löytävän kauneuden matemaattisita kaavoista, toiset vaatteen kaavoista. Vielä kun ihminen olisi 13-15 -vuotiaana niin fiksu, että tajuaisi mitkä mahdollisuudet hänelle tarjotaan. Minä en (muistaakseni) ollut.